Tony Laine: Samuuksiin samuuksiin

ISBN: 978-952-7142-66-0
Kirjastoluokitus: 82.2

Samuuksiin samuuksiin on proosarunokokoelma, joka kertoo ennen kaikkea samuudesta. Samuus asuu meissä. Se tuntuu meidän jalkapohjissamme arkuutena, joka ei katoa. Erikoisuuden tavoittelussakin jäämme kiinni samuudesta. Kaikki ottamamme persoonalliset tatuoinnit ja huomiota herättävät lävistyksetkin näyttäytyvät loppujen lopuksi vain merkkeinä siitä, että me olemme kaikki samoja. Haluamme olla. Haluamme, vaikka emme sitä välttämättä ollenkaan tahdo. Kaiken aikaa me kaipaamme samuuden kosketusta.

Samuuksiin samuuksiin, sinne me tässä ympärillämme vaeltavassa tyhjyydessä yhdessä kummeksitaan, orpoina parkoina ja klenkkaavina jalkapuolina kaikki, koska vuosisadan temppu ei onnistunutkaan aivan niin kuin piti. Samuuksiin samuuksiin, sinne me tässä ympärillämme vaeltavassa tyhjyydessä yhdessä kummeksitaan, homoina merimiehinä ja linnakundeina kaikki, koska persoonallinen tatuointi ei onnistunutkaan aivan niin kuin piti, vaan siitä tuli väärällä tavalla persoonallinen.

Samuuden lisäksi toiseksi keskeiseksi teemaksi nousee todellisuuden vääntymät. Hyvinä esimerkkeinä näistä todellisuuden vääntymistä käyvät runot Metallica ja Pari faktaa tammenterhosta. Niissä Metallica ja tammenterho ovat jotain ihan muuta kuin tunnettu bändi ja tammen tuottama pähkinä.

Tony Laine:

Tony Laine (s. 1971) on kangasalalainen kirjailija ja runoilija.

Edellisestä teoksesta sanottua:

"Laulullisesta tekstistä on miellyttävä tarttua kiinni, ja nopeiden havaintojen jatkumosta muodostuu paikoitellen sellainen virtaava ja yhtenäinen rytmi, jonka tahdissa tekee mieli heiluttaa päätään." kriitikko Veera Koivaara, Nuori Voima, 2/2016

"Tony Laineen Mustaa metallia ja muuta sirkutusta -novellikokoelman absurdit tekstit eivät kunnioita fysiikan lakeja eivätkä selity perinteisen logiikan ilmenemismuodoilla. Sattua voi mitä vaan, ja sattuukin. Samalla tulee mieleen Daniil Harms ja hänen kokoelmansa Sattumia. Varmaan tuttu kirja Laineellekin." kriitikko Kimmo Rantanen, Turun Sanomat, 28.12.2015

"Arjen terävyyden viillot ja kivut tulevat teoksesta lukijan iholle. Tätä tuntumaa kuvaa kokoelman nimessä mainittu musta metalli sekä sirkutus, joka näyttäytyy linnunlaulun sijaan ennemmin raapivana teräksenä tai särkyvänä lasina." kriitikko Heidi Haapasalo, Lumooja, 2/2016

"Tekstit voi kuvitella livenä luettaviksi, kuin jonkinlaiseksi mielipuoliseksi stand up -esitykseksi. Absurdius ja mielipuolisuus tavoittavat paikoitellen jotain olennaista ihmisenä olemisesta." kriitikko Juri Nummelin, Kiiltomato, 28.8.2016