Kalevi Asikainen: Leipurin parempi laulu

ISBN: 978-952-99939-6-3
Kirjastoluokitus: 84.2

”Mennään niin paljon etelään, että ei porolla päälle ajeta”. Näillä sanoilla ohjeistaa sodanjälkeisessä Kainuussa isä kahta aikuista poikaansa suuntamaan kulkunsa leivän perässä kohti etelän laulumaita.

Työpaikka löytyy pienen itäsuomalaisen kaupungin leipomosta. Asettuminen uuteen maisemaan sekä uusien ihmisten keskelle sujuu työn myötä ja veljekset ovat mukana monenlaisissa ”seurakunnissa”. Työyhteisön lisäksi on saunaseuraa, kalastusporukkaa, mieskuoroa...

Kalevi Asikainen kuvaa elämänmakuisesti, rikkaalla kielellä ja saunanlämpimällä huumorilla 1940–1960-lukujen ihmisiä sekä pikkukaupunkielämää. Myös leipomotyö näyttäytyy arvoisessaan valossa.

Leipurin parempi laulu on komea kunnianosoitus niin ihmisen arkiselle työlle kuin meidän jokapäiväiselle leivällekin.

 

 

Kalevi Asikainen:

 

 

 

Olen syntynyt 1937 Mikkelissä. Opiskelin Jyväskylän yliopistossa ja suoritin työn ohella maisterin tutkinnon (estetiikka, ruotsi, latina ja kasvatustiede). Työuraa aloin lyhentämään jo 1962 Ilomantsissa, Ilomantsin yhteislyseon nuorempana lehtorina ja parin vuoden kuluttua tuntiopettajana peruskoulun tuloon saakka, jolloin taas sain lehtoraatin. Neljännevuosisadan aikana opetin mm. ruotsia, latinaa, saksaa, historiaa, luonnontietoa, maantietoa ja äidinkieltä. Vuodesta 1986 vuoteen 2000 toimin Tohmajärvellä koulutoimen/sivistystoimenjohtajana.

 

Vuonna 2012 ilmestyi ensimmäinen kirjani: Suomalainen henkilöhakemisto (Mediapinta). Se on kirjaston hyllyssä luokassa 99.1. Siinä esitellään 18 suomalaista ihmistä. Joku uskalsi verrata sitä lievästi Matti Kurjensaaren teokseen Kansakunnan kaapin päällä.

Vuosien mittaan olen kirjoitellut muutamaan sanomalehteen ja pariin paikallislehteen aika säännollisesti. Kansakoulussa voitin raittiuskilpakirjoitukset lauseella: ”Alkoholi vaikuttaa aivoihin kuin hiekka laakereihin”. Oppikoulussa taas voitin säästäväisyyskilpakirjoitukset kuvauksella, jossa kerroin ihmisistä pankissa: ”Ihmisten kasvoilta näkyy helposti, kuka on tallettanut tai kuka on joutunut nostamaan tililtään”.

Kivi, Linna ja Meri ovat suosikkejani. Itse olisin mielelläni pehmeän savolais-suomalaisen huumorin viljelijä. Satiiri on liian vaikea laji, ja ironia ei taas sovi lempeälle luonteelleni.